Google - tuo mainio juttu jonka avulla löytää kaiken. Miten ajattelu muuttuu kun hakukohteeksi tuleekin oma minä? En epäillyt ettenkö löytäisi itseäni googlesta, mutta napin painalluksen jälkeen tulut 206 kertaa tuntui jo kornilta! Totuus oli tietysti se, että eihän ne kaikki haut liittyneet minuun, vaan etunimi ja sukunimi -kytköksillä saadaan paljon tuloksia.

Suurin osa minuun liittyvistä hakutuloksista liittyi seurakunnan työn kautta tuleviin. ...sanoi tiedottaja Leena Havusto. Näitä oli kaikista mahdollisista lausunnoista joita olin työhön liittyen antanut ja paljon oli muita lehti- ja tapahtumalinkkejä. Tämän kurssin myötä tietysti facebook, blogi ym. yhteydet löytyivät. Muiden kurssitovereiden blogikommentoinnit minun toimestani olivat myös näkyvissä, siitä en pitänyt.

Löytyi sieltä yllättävääkin. Yahoo muistutti kauan sitten antamastani kommentista liittyen erääseen lehtijuttuun. Ja löytyipä sieltä yhteys Jämsän Naisvoimistelijoihin. Leena H -naisvoimistelija, jos joku näin luulee, erehtyy. Myöskään minusta ei saa suunnistajaa vaikka joskus vuonna yks ja kaks eli kerran elämässäni olen osallistunut suunnistuksen iltarasteihin. Tuloksen voi halutessaan lukea vieläkin googlesta! Metkaa!

Jotkut haut yhdistyivät perheenjäsenten ja sukulaisten töihin, harrastuksiin ym. sidosryhmiin. Suojattu sukunimi rajoittaa hakuja ja kaikki samansukunimiset ovat siis jotenkin tuttuja. Mutta löytyi sieltä ihan sukututkimusaineistokain valokuvien kera.

Joten vain tuntuu, että elämän "jäljet" eivät pitäisi olla niin kaikkien katsottavissa, vaikka mitään kovin ihmeellistä ei meikäläisestäkään sieltä löytynyt.

Kuvahaulla tulo tulokseksi 70 kpl:tta mutta minusta ei tullut esille kuin yksi lehdessä ollut kuva. Itsestään ei haluaisi kuin ihan vaan asiallista ehkä työhön liittyviä kuvia.

Oman blogin kävijä-tilastoinnista en ole ihan varma. Mitään yhteissummaa kävijöistä en osannut katsoa, mutta jos oikein laskin janan kävijät, sain tulokseksi 141 kävijää...voisikohan se pitää paikkansa. Tilastosivun hienot kaaviot osoittivat kuinka kävijöiden merkinnöistä saadaan vaikka mitä käppyrää aikaiseksi. Oli kellonaikaa ym...huojentavaa oli tieto oman blogini-kohdalla että "vain yhdestä maanosasta olivat minun lukijani tulleet"

Olinkin ajatellut että jossain vaiheessa törmään Twitteriin. On jäänyt mieleen se, että presidentti-Tarja lähetti aikanaan twitterin kautta tiedon kissansa kuolemasta. No, rekisteröityä tuli ja tällä kertaa kaikki meni niin kuin pitikin. Käyttäjätunnus ja sanasana kelpasi vielä toisellakin kirjautumiskerralla!

Twitter on ihan yhtä seka kuin facebook, sanon minä, mutta pitihän tehtävä suorittaa. Muutaman haun jälkeen päätin mennä huipulle, sanoin hakukenttään #Barack Obama ja kyllä sieltä tekstiä ja kuvia tuli. 3,123 twiittiä -> 681, 075 seurattua ja 13.022, 350 seuraajaa (ilmeisesti miljoonia!). Seurattu mies ja presidentin kisaan jotain 262 päivää jäljellä!

Oli synkkä ja myrskyinen yö

Arja oli aloittanut tarinan hyvin ja olin vissiin heti toinen kirjoittaja ja vein tarinaa sisätiloihin myrskyn pauhatessa ulkona. Tähän jäi heti koukkuun koska osallistuminen oli niin helppoa. Seuraavana päivänä piti mennä katsomaan toisten kirjoituksia ja oli aivan ihanaa lukea miten tarina oli saanut jatkoa ja sisältöä. Kävin lukemassa tarinan etenemistä monta kertaa ja lisäsin myöyhemmin myös pienen jatkon keskelle toisen kirjoitusta. Oman kirjoittamisen aikana en huomannut, että joku toinen olisi ollut samoissa puuhissa. Kaiken kaikkiaan tämä yhteiskirjoittaminen oli mukava homma. Ja mitä dekkaristeja meistä löytyykään!